Krause mainitsee kolme asiaa, jotka vaikuttivat siihen, että blogin käyttö opetuksessa epäonnistui:
- Blogit luotiin blogger.com sivustolle (vuonna 2003?), koska blogien luonti sinne oli helppoa. Sivusto ei Krausen mukaan kuitenkaan mahdollistanut/tukenut tarpeeksi tehokasta yhteistoiminnallista kirjoittamista.
- Tehtävänannossa Krause ei antanut määräyksiä siitä, kuinka monta kirjoitusta blogiin pitäisi kirjoittaa, eikä siitä, mitkä ovat kirjoitusten aiheet. Hän ei esittänyt minkäänlaisia vaatimuksia opiskelijoille.
- Opiskelijoiden oletettiin keskustelevan ja olevan yhteydessä toisiinsa vain blogiympäristössä.
Blogikokeilu epäonnistui, koska toiset opiskelijat kirjoittivat usein, toiset taas tuskin ollenkaan. Myös kirjoitusten pituus vaihteli pitkistä viesteistä lyhyisiin, lähinnä toisten kirjoittajien dokumenttien linkkeihin tai "leikkaa ja liimaa"- tekniikalla toisista kirjoituksista tehtyihin kirjoitelmiin. Opiskelijat eivät myöskään olleet yhteydessä toisiinsa blogien välityksellä. Ei ollut edes selvää se, että lukivatko opiskelijat toistensa kirjoituksia. Blogi ei myöskään pystynyt luomaan aktiivista keskustelua opiskelijoiden kesken.
Kurssin aikana syntyi keskustelua ja yhteistoimintaa vasta sen jälkeen, kun eräs opiskelija lähetti kriittisen ja kitkeränsävyisen sähköpostin Krauselle ja koko ryhmälle. Tämä johtui siitä, että Krause oli kieltäytynyt keskustelemasta lähitunnilla artikkelista (Susan Herring 1994: Gender Differences in Computer-Mediated Communication: Bringing Familiar Baggage to the New Frontier), jota tämä kyseinen opiskelija ryhmänsä kanssa ehdotti keskustelun aiheeksi. Krausen mielestä artikkeli oli liian vanha ja sen tarjoama näkökulma oli liian yksinkertaistettu. Opiskelija lähetti kannanottonsa sähköpostitse, koska hän intuitiivisesti tiesi, että sillä tavalla hän saa mielipiteensä koko ryhmän tietoon. Jos hän olisi kirjoittanut asiasta blogiinsa, voi olla että kovinkaan moni opiskelija ei olisi lukenut hänen viestiään. Lisäksi sähköpostiviesti lähes "vaatii" vastaamaan kirjallisesti viestiin, mitä blogiin laitettu kirjoitus ei saa aikaan.
Krausen mukaan blogiin kirjoitetaan silloin, kun halutaan jakaa ja julkaista enemmän tai vähemmän valmista tekstiä. Kirjoittajalla on tavallisesti myös alun alkaenkin ollut kirjoittamiseensa jokin henkilökohtainen syy. Jos taas haluaa keskustella muiden kanssa, on parasta lähettää haluamilleen henkilöille sähköpostia. Itse olen samaa mieltä siitä, että blogiin kirjoittelu ei välttämättä tuo samanlaista vastakaikua ja palautetta kuin sähköpostitse lähetetty viesti. Lisäksi blogin julkisuus eli se, että kuka tahansa voi lukea tekstiäsi, voi estää kirjoittamasta blogiin. Ainakin tulee tarkkaan miettineeksi, mitä asiaa blogiin voi kirjoittaa ja missä muodossa sen sinne kirjoittaa. Sähköpostiviestit yleensä lähetetään vain tietyille, tunnetuille henkilöille, jolloin viestin muotokin voi olla vapaampi. Aina pitää silti muistaa, että kirjoitettu viesti, missä muodossa tahansa, jää muistiin, se tallentuu, dokumentoituu, joten kannattaa harkita vielä toinenkin kerta, ennen kuin painaa send-nappulaa, jos on kirjoittanut jonkun viestin tuohtuneena tai vihaisena.
Krausen tarkoitus oli mahdollistaa opiskelijoille erittäin avoin ympäristö, johon opiskelijat haluaisivat kirjoittaa. Siksi hän antoi tarkoituksellisesti hyvin vähän ohjeita opiskelijoille. Myöhemmin opiskelijat kertoivat, että he eivät halua kirjoittaa blogiin vain sen takia, että heille on annettu sellainen mahdollisuus, vaan he tarvitsevat opettajan antamia tarkkoja ohjeita.
Olen sitä mieltä että, jos opiskelijoille antaa hyvin epämääräisiä , "ympäripyöreitä" ohjeita minkä tahansa tehtävän tekemiseen, niin saa olla melko varma, että tehtävä epäonnistuu. Ei varmaan ainakaan saa sellaisia tehtäviä, joita itse oli mielessään ajatellut. Jossain koulutuspäivässä, jossa olen ollut, kylläkin joku viisas sanoi, että hyvät opiskelijat ahdistuvat, eivätkä he pysty toimimaan, jos heille antaa liian tarkkoja ja tiukkoja ohjeita. Heikommat opiskelijat hänen mukaansa sitä vastoin tarvitsevat hyvin tarkkoja ohjeita, että he kykenevät suoriutumaan tehtävästä. Itse olen kylläkin tarkkojen ohjeiden antamisen kannalla, jolloin "saa, mitä tilaa".
Epäonnistuneen kokeilun jälkeen, Krause on käyttänyt blogia onnistuneesti opetuksessa. Tällöin hän pyysi opiskelijoita kirjoittamaan ahkerasti blogiin sekä kommentoimaan muiden opiskelijoiden blogeja. Krausen mukaan blogin hyviin ominaisuuksiin kuuluu se, että blogikirjoitus on heti julkaisemisen jälkeen muiden luettavissa ja kirjoituksessa on lisäksi päiväys. Opiskelijoiden on lisäksi erittäin helppo lukea toisten blogikirjoituksia. Blogin tarkoituksen jon olla paikka, jossa yksilöt voivat helposti julkaista kirjoituksiaan, jotka kiinnostuneet lukijat helposti löytävät. Tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä. Mielestäni blogiin kirjoittavalla pitää lisäksi olla oikeasti "jotain sanottavaa".
Krause aikoo kokeilla vielä opiskelijoiden kanssa "tutkimusblogia", mihin opiskelijat kirjoittavat meneillään olevista projekteistaan, jolloin blogikirjoitusten päivämääristä näkee projektin etenemisen. Hän toivoo, että opiskelijat huomaavat, kuinka käyttökelpoinen tutkimuksen ja esikirjoittamisen työkalu blogi on. Krausen mukaan blogit toimivat parhaiten, kun opiskelijat kirjoittavat sinne omia tekstejään, mutta interaktiiviseen ja liikettä aikaan saavaan kirjoitteluun blogit eivät hänen mielestään sovi.
Näin aloittelevana blogikirjoittana on kyllä vielä "turvallisempaa" käyttää asiantuntijan tekstiä apuna ja yrittää vaan kommentoida sitä. Silti koko ajan mielessä risteilee kysymyksiä, että "voinko", "kehtaanko" kirjottaa näin? Uskallanko sanoa rehellisesti, mitä ajattelen? Toisaalta joku hyvin provosoiva ja erilainen mielipide voisi saada aikaan kommenttien ryöpyn eli olisiko se silloin liikkeelle paneva blogikirjoitus. Taidanpa jättää radikaalit ajatukset vielä omikseni....
4 kommenttia:
Hei Merja!
Olet hienolla ja hyvin tasapuolisella tavalla referoinut kaiken olennaisen hra Krausen varsin mukaansatempaavasta artikkelista. Itse taisin olla tarkoitushakuisesti liiankin yksipuolinen korostaen blogien huonoa sopivuutta opetukseen...
Itseäkin jossain määrin mietityttää "voinko", "saanko" jne., mutta samanaikaisesti myös "miksikäs ei" "no kai nyt sitten", koska blogi (näyte)ikkunana maailmalle toisaalta on kaikkien ohikulkevien katseltavissa/kommentoitavissa ja toisaalta voi olla sillä tavalla huomaamaton, että sen äärelle pysähtyvät vain ne, jotka titeävät sieltä jotakin löytävänsä.
Hieman epäselvä(sti ilmaistu) ajatus, vai...?
t. SeppoP
ps. miksi blogiisi ei voi lisätä nimettömiä kommentteja?
Hei Merja!
Nostat esiin tärkeitä juttuja
Menneellä viikolla pohdin eräässä toisessa koulutuksessa sitä miten opiskelijat saataisiin kirjoittamaan oppimisen näkökulmasta oikeita asioita. Samalla kuitenkin mietin, että onko niitä oikeita asioita ja voinko minä sitä määrittää? Eikö oppimista voi syntyä muistakin lähtökohdista... kuten tuot esiin myös Krausen esimerkillä: opiskelijan oppiminen lähti hänen tarpeestaan ja vasoin opettajan näkökulmaa. Pitäisiköhän itsenikin oppia sietämään tätä? Olen myös miettinyt sitä kuka määrittää onko toisen kirjoittama teksti hyvää – ehkä kuitenkin jos oppimista ajatellaan ns. ”vanhanaikaisesta/ perinteisestä” nk. Mietin myös mitä se hyvä bolgikirjoittaminen on, kuten sinäkin. Aivan samojen kysymysten kanssa, kuin sinä esität, käyn keskustelua enkä yhtään viisasta vastausta ole löytänyt.
Tiina
Hei!
Totta, pitäisi aina muistaa sähköpostia kirjoittaessa, että viesti dokumentoituu. Vastaanottajalle välittyy vain kirjoitettu sanoma, ei ilmeitä eikä muuta oheisviestintää.
Tässähän tuli samoja ongelmia kuin perinteisessä verkko-opetusympäristössä. Keskustelua ei synny, vaikka sellaisen tehtävän antaisikin. Miksi näin? Vaikka siis käytämme opiskelijoille tuttua tapaa toimia, ei ole itsestään selvää, että he siitä innostuisivat, koska he eivät automaattisesti innostu jonkun auktoriteetin, kuten opettajan, luomasta ideasta, että hei nyt opekin leikkii nuorta ja luodaan blogeja.
Toinen kynnys voi olla se, että opiskelija luulee tosiaan opettajan odottavan oikeita vastauksia. Omia yksityisiä blogeja on helppo pitää, koska niihin voi kirjoittaa mitä tahansa hömppää itsestään, mutta jos blogissa pitää esitellä ajatuksia ja kritiikkiä vaikkapa joistakin teorioista, ei uskalleta kirjoittaa mitään. Pelätään virheitä ja ajatuksien ilmaisemista. Yllättävän moni opiskelija ei muuten osaakaan ajatella abstraktisti, vaan on hyvin konkreettisella tasolla. Helposti odotetaan, että joku muu avaa keskustelun, jotta itse tietää, miten voisi vastata. Näin kaikki jäävät vaan lähtöasemiin odottelemaan liikkeellelähtöä.
Meidän koulutuksessamme blogien käyttö onnistuu, koska olemme itse motivoituneita tekemään tehtäviä, haluamme osallistua koulutukseen. Lisäksi olemme saaneet selvät ohjeet, kuten opiskelijoille pitäisikin aina antaa. Tuohon liikkeelle lähtöönkin voi löytyä lääke siitä, että määrätään vaikkapa ryhmät ja ryhmien vastuuhenkilöiden tehtävänä on avata keskustelu tiettynä ajankohtana ja vetää muu porukka mukaan.
Lähetä kommentti