lauantai 15. joulukuuta 2007

2. lähipäivän (15.11.07) herättämiä ajatuksia ja oppimisaihioihin tutustumista

ePro-koulutuksen 2. lähipäivä oli jo kuukausi sitten: 15.11.07! Tässä on vaan ollut niin monenlaisia kiireitä, niin kuin opettajilla näin loppulukukaudesta tahtoo olla, etten ole ehtinyt kirjata ajatuksiani aikaisemmin.

Tomi Jaakkola esitteli oppimisaihiot erittäin innostuneesti ja hyvin. Nyt vihdoin minäkin ymmärän, mikä on oppimisaihio! Muistan, kun olin yli vuosi sitten virtuaaliAMK-päivillä ja siellä oli esitelmä oppimisaihioista, enkä sen esityksen kuluessa enkä sen jälkeenkään ymmärtänyt, mikä se sellainen aihio oikein on.

Jaakolan luennoissa olevat oppimisaihiovarantojen nettiosoitteet ovat erittäin kattavat. Minulta kului useampi tunti, kun kävin eri varantojen sivuilla ja etsin omaan opetusalaani sopivia aihioita. Melkeinpä katosin tuonne virtuaalimaailmaan....

Opetan luonnontieteellisiä aineita: kliinistä laboratoriotiedettä (kliininen mikrobiologia, kliininen kemia, kliininen hematologia, kliininen fysiologia, kliininen neurofysiologia ja patologia) sekä anatomiaa ja fysiologiaa. Aihiovarannoissa oli paljon sopivaa materiaalia etenkin anatomiaan ja fysiologiaan. Muihin opettamiini aiheisiin näytti olevan vähemmän materiaalia ja ainakin osa näytti olevan liian vaikeaa. Varannoissa oleva materiaali oli englannin kielistä, mutta viime viikkoisessa hoitotyön koulutuksen kokouksessa sanottiin, että tulevaisuudessa ammattikorkeakouluopiskelijalla pitää olla mahdollisuus suorittaa osa opinnoista englanniksi. Joten tässäpä mainio tilaisuus lisätä englannin kieltä opetukseen! Ja vielä verkon kautta! Verkko-opetuksen määräähän pitäisi myös lisätä.

Valitsin varannoista kaksi aihiota sydämen ja verenkiertoelimistön rakenteen ja toiminnan opetukseen. Nämä asiat kuuluvat anatomian ja fysiologian alueeseen. Oppimisaihiot löytyivät MERLOTin sivulta (Multimedia Educational Resource for Learning and Online Teaching), aihealueelta Health Sciences: Physiology. Anatomiassa englannin kieli ei kovasti vaikeuta oppimista, koska kehon rakenteiden latinalaisia nimityksiä käytetään kaikissa kielissä.

Get Body Smart.com-sivulla on esitelty ihmiskehon anatomiaa animaationa. Tähän esittelyyni valitsen verenkiertoa (circulatory system) esittelevän aihion. Englanninkielinen luento verenkierrosta (Cardiovascular Physiology) esitetään Power Point-esityksenä. Aika raskasta tuo luennon kuunteleminen englanniksi on, mutta mielenkiintoista.

Nyt sitten kaikki opiskelemaan sydämen rakennetta ja verenkiertoa!

maanantai 12. marraskuuta 2007

4. verkkotehtävä

Ajatukseni blogien käytettävyydestä opetuksessani eivät ole muuttuneet ensimmäisen lähipäivän jälkeen. Jo silloin heräsi suuri epäilys, etten kykene käyttämään opetuksessani blogeja ja se epäilys on yhä vahva. Opetan luonnontieteellisiä aineita (kliininen laboratoriotiede: kliininen kemia ja hematologia, mikrobiologia, patologia, kliininen fysiologia ja neurofysiologia sekä jonkin verran anatomiaa ja fysiologiaa), jotka perustuvat faktatietoon eli asioita ei voida tarkastella eri näkökulmista ja asioihin on pääsääntöisesti vain yksi oikea vastaus.

Opettamani aineet ovat myös sellaisia, että opiskelijat kokevat ne vaikeiksi, joten omatoiminen tiedonhankinta näistä aiheista jää suurella osalla opiskelijoista asteelle: "leikkaa ja liimaa" tietolähteistä. Tämän kaltaisia ovat myös kirjalliset työt, joita silloin tällöin (hyvin harvoin) teetän opiskelijoilla. Asioiden syvällinen pohtiminen on hyvin harvinaista.

Jos ohjaisin opinnäytetöitä, niin siinä yhteydessä voisin kokeilla blogien käyttöä. Jokainen opiskelija loisi blogin aloittaessaan opinnäytetyön tekemisen. Aluksi blogissa olisi aiheen etsintään ja valintaan liittyvää pohdintaa. Työn edetessä pohditaan eri asioita: Kysely, haastattelu, havainnointi? Strukturoitu vai strukturoimaton kyselylomake? Kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tutkimus? jne. Blogiin kirjattaisiin sitten myös mihin valintaan on päädytty ja miksi.

Minä ohjaavana opettajana kävisin sovittuina aikoina lukemassa ja kommentoimassa opiskelijoiden blogeja. Lisäksi opiskelijoiden pitäisi myös käydä kommentoimassa muiden opiskelijoiden (esim. neljän opiskelijan) opinnäytetyöblogeja. Opinnäytetyön ohjauksessa olisi myös joitakin koko ryhmän kontaktitapaamisia.

Koska kaikki kirjoitukset jäävät blogiin, näkyy kirjoitelmissa opinnäytetyön prosessi eli työn looginen eteneminen ja kehittyminen. Kaiken tämän voi tietenkin kirjoittaa tavalliseen päiväkirjaankin. Blogien etuna on kuitenkin se, että muut pääsevät vapaasti lukemaan ja kommentoimaan toisten blogeja. Opiskelija voi siis oppia toisilta opiskelijoilta, koska monet kysymykset ja ongelmat ovat yhteisiä. Toisten opiskelijoiden väärät valinnat auttavat välttämään tekemästä samoja virheitä. Oikeat ratkaisut ja valinnat taas auttavat itseäkin tekemään hyviä ratkaisuja. Blogi olisi eräänlainen vertaistukiryhmä, jossa samassa asemassa olevat auttavat ja tukevat toisiaan. Minä ohjaavana opettajana toisin blogeihin ammatillista näkemystä ja omalta osaltani ohjaisin opiskelijoita tekemään oikeita valintoja ja ratkaisuja.

tiistai 30. lokakuuta 2007

3. verkkotehtävä (Taas myöhässä! Anteeksi!)

Luin Steven D. Krausen artikkelin When Blogging Goes Bad: A Cautionary Tale About Blogs, Email Lists, Discussion, and Interaction. Krause kirjoittaa kokeilustaan käyttää blogia "Rhetoric and Culture of Cyberspace"-kurssilla. Ensimmäisen lähitunnin lopuksi opiskelijat jaettiin kolmeen ryhmään, joihin jokaiseen tuli 4 - 5 opiskelijaa.

Krause mainitsee kolme asiaa, jotka vaikuttivat siihen, että blogin käyttö opetuksessa epäonnistui:
  1. Blogit luotiin blogger.com sivustolle (vuonna 2003?), koska blogien luonti sinne oli helppoa. Sivusto ei Krausen mukaan kuitenkaan mahdollistanut/tukenut tarpeeksi tehokasta yhteistoiminnallista kirjoittamista.
  2. Tehtävänannossa Krause ei antanut määräyksiä siitä, kuinka monta kirjoitusta blogiin pitäisi kirjoittaa, eikä siitä, mitkä ovat kirjoitusten aiheet. Hän ei esittänyt minkäänlaisia vaatimuksia opiskelijoille.
  3. Opiskelijoiden oletettiin keskustelevan ja olevan yhteydessä toisiinsa vain blogiympäristössä.

Blogikokeilu epäonnistui, koska toiset opiskelijat kirjoittivat usein, toiset taas tuskin ollenkaan. Myös kirjoitusten pituus vaihteli pitkistä viesteistä lyhyisiin, lähinnä toisten kirjoittajien dokumenttien linkkeihin tai "leikkaa ja liimaa"- tekniikalla toisista kirjoituksista tehtyihin kirjoitelmiin. Opiskelijat eivät myöskään olleet yhteydessä toisiinsa blogien välityksellä. Ei ollut edes selvää se, että lukivatko opiskelijat toistensa kirjoituksia. Blogi ei myöskään pystynyt luomaan aktiivista keskustelua opiskelijoiden kesken.

Kurssin aikana syntyi keskustelua ja yhteistoimintaa vasta sen jälkeen, kun eräs opiskelija lähetti kriittisen ja kitkeränsävyisen sähköpostin Krauselle ja koko ryhmälle. Tämä johtui siitä, että Krause oli kieltäytynyt keskustelemasta lähitunnilla artikkelista (Susan Herring 1994: Gender Differences in Computer-Mediated Communication: Bringing Familiar Baggage to the New Frontier), jota tämä kyseinen opiskelija ryhmänsä kanssa ehdotti keskustelun aiheeksi. Krausen mielestä artikkeli oli liian vanha ja sen tarjoama näkökulma oli liian yksinkertaistettu. Opiskelija lähetti kannanottonsa sähköpostitse, koska hän intuitiivisesti tiesi, että sillä tavalla hän saa mielipiteensä koko ryhmän tietoon. Jos hän olisi kirjoittanut asiasta blogiinsa, voi olla että kovinkaan moni opiskelija ei olisi lukenut hänen viestiään. Lisäksi sähköpostiviesti lähes "vaatii" vastaamaan kirjallisesti viestiin, mitä blogiin laitettu kirjoitus ei saa aikaan.

Krausen mukaan blogiin kirjoitetaan silloin, kun halutaan jakaa ja julkaista enemmän tai vähemmän valmista tekstiä. Kirjoittajalla on tavallisesti myös alun alkaenkin ollut kirjoittamiseensa jokin henkilökohtainen syy. Jos taas haluaa keskustella muiden kanssa, on parasta lähettää haluamilleen henkilöille sähköpostia. Itse olen samaa mieltä siitä, että blogiin kirjoittelu ei välttämättä tuo samanlaista vastakaikua ja palautetta kuin sähköpostitse lähetetty viesti. Lisäksi blogin julkisuus eli se, että kuka tahansa voi lukea tekstiäsi, voi estää kirjoittamasta blogiin. Ainakin tulee tarkkaan miettineeksi, mitä asiaa blogiin voi kirjoittaa ja missä muodossa sen sinne kirjoittaa. Sähköpostiviestit yleensä lähetetään vain tietyille, tunnetuille henkilöille, jolloin viestin muotokin voi olla vapaampi. Aina pitää silti muistaa, että kirjoitettu viesti, missä muodossa tahansa, jää muistiin, se tallentuu, dokumentoituu, joten kannattaa harkita vielä toinenkin kerta, ennen kuin painaa send-nappulaa, jos on kirjoittanut jonkun viestin tuohtuneena tai vihaisena.

Krausen tarkoitus oli mahdollistaa opiskelijoille erittäin avoin ympäristö, johon opiskelijat haluaisivat kirjoittaa. Siksi hän antoi tarkoituksellisesti hyvin vähän ohjeita opiskelijoille. Myöhemmin opiskelijat kertoivat, että he eivät halua kirjoittaa blogiin vain sen takia, että heille on annettu sellainen mahdollisuus, vaan he tarvitsevat opettajan antamia tarkkoja ohjeita.

Olen sitä mieltä että, jos opiskelijoille antaa hyvin epämääräisiä , "ympäripyöreitä" ohjeita minkä tahansa tehtävän tekemiseen, niin saa olla melko varma, että tehtävä epäonnistuu. Ei varmaan ainakaan saa sellaisia tehtäviä, joita itse oli mielessään ajatellut. Jossain koulutuspäivässä, jossa olen ollut, kylläkin joku viisas sanoi, että hyvät opiskelijat ahdistuvat, eivätkä he pysty toimimaan, jos heille antaa liian tarkkoja ja tiukkoja ohjeita. Heikommat opiskelijat hänen mukaansa sitä vastoin tarvitsevat hyvin tarkkoja ohjeita, että he kykenevät suoriutumaan tehtävästä. Itse olen kylläkin tarkkojen ohjeiden antamisen kannalla, jolloin "saa, mitä tilaa".

Epäonnistuneen kokeilun jälkeen, Krause on käyttänyt blogia onnistuneesti opetuksessa. Tällöin hän pyysi opiskelijoita kirjoittamaan ahkerasti blogiin sekä kommentoimaan muiden opiskelijoiden blogeja. Krausen mukaan blogin hyviin ominaisuuksiin kuuluu se, että blogikirjoitus on heti julkaisemisen jälkeen muiden luettavissa ja kirjoituksessa on lisäksi päiväys. Opiskelijoiden on lisäksi erittäin helppo lukea toisten blogikirjoituksia. Blogin tarkoituksen jon olla paikka, jossa yksilöt voivat helposti julkaista kirjoituksiaan, jotka kiinnostuneet lukijat helposti löytävät. Tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä. Mielestäni blogiin kirjoittavalla pitää lisäksi olla oikeasti "jotain sanottavaa".

Krause aikoo kokeilla vielä opiskelijoiden kanssa "tutkimusblogia", mihin opiskelijat kirjoittavat meneillään olevista projekteistaan, jolloin blogikirjoitusten päivämääristä näkee projektin etenemisen. Hän toivoo, että opiskelijat huomaavat, kuinka käyttökelpoinen tutkimuksen ja esikirjoittamisen työkalu blogi on. Krausen mukaan blogit toimivat parhaiten, kun opiskelijat kirjoittavat sinne omia tekstejään, mutta interaktiiviseen ja liikettä aikaan saavaan kirjoitteluun blogit eivät hänen mielestään sovi.

Näin aloittelevana blogikirjoittana on kyllä vielä "turvallisempaa" käyttää asiantuntijan tekstiä apuna ja yrittää vaan kommentoida sitä. Silti koko ajan mielessä risteilee kysymyksiä, että "voinko", "kehtaanko" kirjottaa näin? Uskallanko sanoa rehellisesti, mitä ajattelen? Toisaalta joku hyvin provosoiva ja erilainen mielipide voisi saada aikaan kommenttien ryöpyn eli olisiko se silloin liikkeelle paneva blogikirjoitus. Taidanpa jättää radikaalit ajatukset vielä omikseni....

tiistai 16. lokakuuta 2007

2. Verkkotehtävän lähteistä

Kyllä sen huomaa, ettei mitään pitäisi tehdä yöllä. Lyhyen yön yli nukuttuani, pälkähti aamulla mieleen, että kirjasin tuon tehtäväni lähteet vähän epäselvästi. Pohdintani ohjautuu Stephen Downesin viiteen malliin, mutta suomennoksen olen ottanut Jere Majavan artikkelista Kohti avointa oppimista: Henkilökohtaiset weblogit opetuksessa.

On mielenkiintoista katsoa pohdintojani sitten keväällä, kun olemme saaneet paljon uutta tietoa. Voi olla, etten silloin enää ole ollenkaan samaa mieltä!

2. verkkotehtävän lähteet:
Downes, Stephen 2004: Educational blogging. EDUCAUSE Review, vol. 39, no. 5 (September/October 2004): 14-26. Saatavilla: http://www.educause.edu/pub/er/erm04/erm0450.asp?bhcp=1 (viitattu 15.10.2007)

Majava, Jere 2005: Kohti avointa oppimista: Henkilökohtaiset weblogit opetuksessa. Piirtoheitin Verkko-opetuksen verkkolehti. Saatavilla: http://www.valt.helsinki.fi/piirtoheitin/blog5.htm (viitattu 15.10.2007)

maanantai 15. lokakuuta 2007

2. verkkotehtävä

Tämä tehtävä on pahasti myöhässä, koska dead line oli jo 12.10. Selityksiä myöhästymiseen kyllä löytyy, mutta taitaa olla parasta olla selittelemättä...

Lähdin tähän ePro-koulutukseen lisätäkseni tietoutta verkko-opetuksesta. Koska olen SOTEPOn verkko-opetuksen mentori (Eeva-Kaisan ja Sepon lisäksi), tarvitsen lisää tietoa pystyäkseni ohjaamaan opettajia. Lisäksi tiedonhalu, ihan itsekkäistä syistä, oli motiivina hakeutua opetukseen. Olen kiinnostunut kaikesta uudesta opetukseen ja opettamiseen liittyvästä ja haluan tietää asiasta enemmän, että sitten osaan vastustaa muutosta oikeilla argumenteilla! :-) ...tai puolustaa.

Tällä hetkellä käytän Virtualiaa lähiopetukseni tukena kaikissa opintojaksoissa. Virtualiaa käytän materiaalin jakovälineenä, informaatiokanavana ja lisäksi käytän runsaasti väite- ja monivalintatestejä opintojaksoissani. Verkko-opetus tulee jatkossakin pysymään osana opetustani ja tarkoitus olisi tämän koulutuksen kautta saada uusia ideoita verkko-opetuksen toteuttamiseksi.

Ensimmäisestä lähipäivästä on jo yli 2 viikkoa, mutta vieläkin muistan ja tunnistan itsessäni sen sekavan olon, joka jäi blogien aloittamistunnilta. Blogin aloittamisessa pysyin mukana, mutta sitten jossain vaiheessa, kun puhuttiin uutissyötteitteistä, rss:stä, putosin totaalisesti kärryiltä...ja kuitenkin mieleen jäi itämään halu ottaa asioista selvää. Vielä en ole ehtinyt noihin asioihin paneutua, mutta sekin aika vielä tulee. Tähän asti olen vain muokannut tätä blogia. Kuvankin onnistuin vihdoinkin pienentämään sellaiseksi, että mahtuu tänne sivulle. Kiitos Seppo ja Noora (tyttäreni) neuvoista!

Jonkun verran olen miettinyt blogin käyttöä opetuksessani. Täytyy sanoa, että en oikein ole vakuuttunut blogin sopivuudesta opetukseeni. Esitän asiani Stephen Downesin (Educational Blogging) viiden mallin avulla:
  1. Yksinkertaisimmillaan blogia voidaan käyttää kurssin verkkosivujen päivittämiseen. Oma kommenttini: Tämä asia hoituu tällä hetkellä jo tutussa verkko-opetusympäristössä eli Virtualiassa.
  2. Toinen tätä täydentävä tapa on käyttää blogia materiaalin keräämisessä linkittämällä ja kommentoimalla sivuilla kurssiin liittyviä verkosta löytyviä materiaaleja. Oma kommenttini: Tämäkin asia hoituu tällä hetkellä Virtualiassa, jonne olen kerännyt opiskeijoiden käyttöön aiheeseen liittyviä internet-osoitteita.
  3. Kurssin verkkosivujen julkaiseminen blogina tarjoaa myös mahdollisuuden käyttää sivujen kommentointitoimintoa. Kommentteja voidaan käyttää vapaamuotoisena keskustelu- ja palautekanavana. Oma kommenttini: Tämäkin asia hoituu Virtualiassa. Joskus 2000-luvun alussa kokeilin yhden aikuisopiskelijaryhmän kanssa mikrobiologian opetuksessa chattia ja keskustelukanavan käyttöä. Ei ainakaan silloin toiminut. Täytyisi kai kokeilla uudelleen, mutta mutta....
  4. Seuraava aste on antaa blogin päivitysoikeudet myös opiskelijoille, jolloin blogi toimii esim. seminaarin osallistujien julkisena yhteistyöalueena. Oma kommenttini: Jos ymmärrän tämän asian oikein, niin kyllähän esim. Virtualian keskustelukanavaa voi käyttää tällä tavalla, koska opiskelijat voivat kirjoittaa ja lisäksi opiskelijat voivat lisätä tekstiä ja liitteitä kaikkien nähtäville.
  5. Viidenneksi sovellukseksi Downes nimeää opiskelijoiden omien blogien kirjoittamisen osana kurssin suoritusta. Oma kommenttini: Eritysesti tätä en osaa nähdä osana opintojaksojani! Opetan luonnontieteellisiä aineita, jotka ovat faktatietoa ja uusia opiskelijoita tulee joka syksy 100 - 120 vanhojen lisäksi. Mistä löytyisi aika käydä kaikkien opiskelijoiden blogeissa, kun ei aika riitä edes oman blogin ylläpitoon!!! Lähipäivässä kyllä esitettiin, että opiskelija toisi lyhennelmän/tiivistelmän kurssin yhteiseen emoblogiin, jota opettaja lukee ja kommentoi. En vaan ymmärrä, miten 100 opiskelijaa voisi kirjoittaa edes jotenkin eri tavalla, että esim. miten potilaalta otetaan EKG (= elektrokardiografia eli sydänfilmi) tai miksi potilaalta on määritetty P-CRP (= plasman C-reaktiivinen proteiini).
Niin, no ainakin yksi asia on eri tavalla Virtualiassa ja blogeissa: Virtualiapohjaan pääsevät vain sinne kirjatut opiskelijat ja opettajat, blogiin pääsevät kaikki. Mutten osaa nähdä tätä avoimmuuttakaan etuna.

Kaikesta kritiikistäni huolimatta blogit ovat ihan mukava uusi tuttavuus ja yritän nyt jatkossa olla ahkerampi tämän oman blogini suhteen. Muiden blogeja aion myös seurata ahkerasti.

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

Vasta nyt ehdin uudelleen blogisivulle!

En ole ehtinyt käymään täällä blogissa aloituspäivän jälkeen ollenkaan. Nyt muokkasin jonkin verran blogiani ja kirjoittelin esittelyä itsestäni. Kuvaanikin koitin laittaa, mutta se oli liian iso, enkä osannut sitä pienentää, joten jätin pois (parempi niin!!).

Olin viime viikolla 4. - 5.10.07 Helsingissä Laboratoriolääketiede ja näyttely 07 -päivillä. Sain uutta tietoa ja vahvistusta "vanhoihin" tietoihini mm. verensiirroista, PLV:stä, vieritutkimuksista, sydämen tuottamista hormoneista (ANP, BNP), sydänlihasvaurion osoittamisesta, laadukkaan EKG:n ja spirometrian otosta. Jouduin jopa yllätysesiintyjäksi! Spirometriatutkimukseen (= uloshengityksen virtaus-tilavuustutkimus) tarvittiin esimerkkipotilas ja potilaaksi lupautunut neitonen jänisti, joten minä lupauduin puhaltamaan ja puhkumaan koko yleisön edessä.

perjantai 28. syyskuuta 2007

Tervetuloa blogiin!

Hei,
Tänään olen saanut tutustua Blogien ihmeelliseen maailmaan. Nyt sitten kokeilen itse onnistuuko bloggaus ja jäänkö "koukkuun".